Polvi takaisin liikkeelle – kokemuksia narkoosimobilisaatiosta

Tovi on vierähtänyt sitten viime postauksen. Kesä meni hujauksessa festareilla nauttien – palataan joskus siihenkin aiheeseen. Nyt haluan kuitenkin kertoa kolmannesta oikeaan jalkaan liittyvästä operaatiostani: polven narkoosimobilisaatiosta.

Yritin itse ennen operaatiota etsiä aiheesta tietoa ja kokemuksia, mutta niitä löytyi melko vähän. Siksi ajattelin kirjoittaa omasta kokemuksestani mahdollisimman tarkasti. Jos joku toinen joskus pohtii samaa toimenpidettä, toivottavasti tästä on apua ja saa edes jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä on odotettavissa.

Miksi polvi piti operoida?

Vuonna 2022 sattuneen tapaturman seurauksena oikea polveni oli jäykistynyt eikä mennyt kunnolla koukkuun. Se koukistui kyllä sen verran, ettei asia haitannut kävelyä, mutta arjessa alkoi tulla vastaan pieniä tilanteita, joissa liikerajoitus häiritsi.

Suurimmaksi ongelmaksi muodostui lopulta pyörätuolissa istuminen. Polvi joutui siinä pakotetusti ääriasentoon, mikä aiheutti kipua.

Kävin kesällä ortopedin vastaanotolla keskustelemassa vaihtoehdoista. Polven liikelaajuudeksi mitattiin tuolloin noin 75 astetta.

Polvessa on myös nivelrikkoa, ja tekonivelleikkaus tulee todennäköisesti jossain vaiheessa eteen. Tässä vaiheessa sitä ei kuitenkaan koettu yhteistuumin tarpeelliseksi. Tekonivel ei olisi tässä tilanteessa vaikuttanut polven liikkuvuuteen, ja koska kävelyni on muutenkin toistaiseksi melko vähäistä, ei tekonivelleikkausta nähty vielä järkevänä.

Vaihtoehdoksi jäi siis narkoosimobilisaatio.

Mutta mikä ihme on narkoosimobilisaatio?

Konkreettisesti siinä polvi viedään nukutuksessa tai puudutuksessa väkisin haluttuun asentoon. Käytännössä siis polvea taivutetaan käsin enemmän kuin se itse suostuisi taipumaan.

Leikkauksen jälkeen polven liikkuvuutta pidetään yllä mobilisaattorilla eli laitteella, joka taivuttaa ja suoristaa polvea toistuvasti.

Ennen leikkausta minulle arvioitiin, että sairauslomaa tarvittaisiin noin kaksi viikkoa. Ei paha.

Leikkauspäivä

Leikkaukseen meneminen ei juurikaan jännittänyt. Paikka oli sama, jossa oikea nilkkani operoitiin vuonna 2024, ja kokemusta on kertynyt sekä nukutuksesta että selkäydinpuudutuksesta. Mitään täysin uutta ja tuntematonta ei siis ollut tiedossa.

Eniten ärsytti ennen leikkausta oikeastaan epätietoisuus siitä, mitä tapahtuu leikkauksen jälkeen.

Minulle oli kerrottu, että jalkaan tulee mobilisaattori, mutta ei sitä, millainen laite on tai kuinka kauan sitä käytetään. Myöskään sairausloman tarkasta kestosta ei ollut tietoa, joten suunnittelin elämäni suurin piirtein kahden viikon sairausloman mukaan.

Leikkausaamut ovat aikaisia, sillä osastolle piti mennä jo seitsemäksi. Kirjauduin sisään, vaihdoin sairaalavaatteet ja sain tiedon, että leikkaus olisi suunniteltu vasta noin kello 13.

Aamupäivä meni lopulta yllättävän nopeasti, vaikka mitään hirveän ihmeellistä ei tapahtunut. Kirurgi kävi merkitsemässä jalan ja kertaamassa vielä, mitä leikkauksessa tehdään. Tässä vaiheessa sain myös varmistuksen siitä, että leikkaus tehdään puudutuksessa eikä nukutuksessa.

Puudutuksessa tehdyssä leikkauksessa on se hyvä puoli, että kipu alkaa puudutuksen vaikutuksen lakatessa pikkuhiljaa lisääntyä, eikä kaikki mahdollinen kipu iske kerralla. Nukutukseen liittyy myös enemmän komplikaatioriskejä.

Puoli tuntia ennen suunniteltua leikkausaikaa lähdettiin valmisteluihin. Myssy päähän, loput korut naamasta purkkiin ja sänkykyydillä leikkauskerrokseen.

Valmistelussa vuorossa oli selkäydinpuudutus sekä rauhoittavat lääkkeet. Joskus olen ajatellut, että selkäydinpuudutus olisi varmasti erittäin kivulias toimenpide, mutta ei. Minulla se ei ole kummallakaan kerralla tuntunut oikeastaan miltään. Sitä ei siis ainakaan minun kokemukseni perusteella kannata etukäteen pelätä.

Kanyylin kautta annettiin vielä rauhoittavaa lääkettä suoneen ja olo alkoi olla oikein leppoisa.

Leikkaussalissa

Leikkaussalissa valmistelu tuntui kestävän ikuisuuden. Lakana laitettiin jo melko alkuvaiheessa eteen, joten en edes tiedä, mitä kaikkea valmistelu piti sisällään. Puudutuksen vuoksi en myöskään tuntenut, mitä jalalle tehtiin.

Kuuntelin hoitajien juttuja. Joku oli siellä viimeistä päivää töissä, koska oli vaihtamassa yksityiselle terveyslaitokselle. Anestesialääkäri kyseli vähän väliä, onko kaikki hyvin. Siinä ei oikeastaan ollut muuta ongelmaa kuin se, että aika alkoi käydä pitkäksi.

Ensin polvelle tehtiin tähystysleikkaus, jossa siivottiin vanhan tapaturman aiheuttamaa arpea pois. Kirurgi kertoi, ettei ollut koskaan urallaan nähnyt vastaavaa – arpea oli siis niin paljon, ettei sen alta meinannut näkyä mitään. Seurasin toimenpidettä leikkaussalin ruudulta. Se näytti vähän siltä kuin vaahtomuovia olisi leikattu laserilla. 😅

Ennen varsinaista leikkausta polvi saatiin puudutuksen aikana 90 asteeseen. Leikkauksen jälkeen liikelaajuudeksi saatiin jo noin 110–120 astetta.

Lopuksi polvi avattiin vielä vanhan arven kohdalta ja poistettiin vuonna 2022 tulleen murtuman levytys eli metallinen kiinnityslevy.

Sen jälkeen heräämöön odottelemaan puudutuksen vaikutuksen lakkaamista.

Tähystyshaava alkoi vuotaa heräämössä melko runsaasti, joten sitä siivottiin ja hoidettiin hetken aikaa. Se on kuulemma normaalia. Toinen anestesialääkäri kävi myös antamassa blokin eli paikallispuudutuksen, jotta kipu ei tuntuisi niin voimakkaana puudutuksen loputtua.

Kivusta puhuttiin etukäteen paljon, joten täytyy myöntää, että hieman pelkäsin, millaiset kivut olivat vielä odotettavissa.

Ensimmäinen yö sairaalassa

Osastolle siirtymisen jälkeen fysioterapeutti tuli melkein heti mobilisaattorin kanssa. Laite oli iso ja painava, joten sen kantamiseen ja siirtämiseen tarvittiin hoitajien apua. Minulle kerrottiin, että saisin laitteen kotiin viikoksi.

Vessaan kuljin leikkausiltana suihkutuolilla avustettuna. Halusin kuitenkin aina seisomaan noustessa kokeilla, miltä tuntuu seistä leikatun jalan päällä, sillä varauskieltoa ei ollut. Ihan vain varautuakseni seuraavaan päivään, jolloin kotiutuminen oli tarkoitus tehdä. Kipeäähän se teki. Ja siinä vaiheessa ajatus kotiutumisesta alkoi vähän pelottaa.

Illalla polvi saatiin mobilisaattorin avulla noin 65–80 asteeseen.

Illan aikana kipuja ei onneksi tullut läheskään siinä määrin kuin olin etukäteen pelännyt. Kipulääkkeitä toki annettiin, ja puudutuksen vaikutuksen lakkaamisen huomasi selvästi, mutta aiempien keskustelujen perusteella olin varautunut huomattavasti pahempiin kipuihin.

Seuraavana päivänä harjoittelimme fysioterapeutin kanssa siirtymisiä pyörätuoliin ja siitä pois sekä käytiin läpi kävelytekniikkaa siltä varalta, että kävely onnistuisi heti, kun kivut sen sallivat.

Aamusta asti minulla oli kuitenkin vahva fiilis siitä, että haluan kotiin sinä päivänä.

Puolen päivän jälkeen sain kipulääkereseptit ja muut paperit kuntoon ja pääsin apteekin kautta kotiin. Onneksi tuttu taksikuski tuli hakemaan, sillä hän sai myös avustettua painavan mobilisaattorin kotiin ja sohvalle omalle paikalleen.

Ensimmäiset päivät kotona

Mobilisaattori toimii verkkovirralla ja sitä ohjataan erillisellä kaukosäätimellä. Liike on hyvin hidasta ja tasaista, joten sen käyttö oli täysin kivutonta. Tämä olikin kuntoutuksessa ehkä helpoin osuus, sillä laitteen ollessa päällä pystyi rauhassa katselemaan televisiota, lukemaan tai tekemään muuta vastaavaa.

Keskiviikosta perjantaihin siirtymisten yhteydessä kivut olivat melko pahat. Onneksi kotona pääsee pyörätuolilla joka paikkaan lähelle, mutta silti pienikin paino jalan päällä sattui.

Perjantaina tapahtui kuitenkin jotain, mitä olin odottanut: kivut hävisivät yhtäkkiä lähes kokonaan. Kävely kotona entiseen tapaan alkoi taas onnistua.

Mobilisaattoria käytettiin useita kertoja päivässä, ja joka kerralla polven kulmaa sai hieman lisätä. Viikon kohdalla polvi taipui jo 115 asteeseen.

Se oli aika iso ero lähtötilanteeseen verrattuna.

Viikon kohdalla

Tänään, torstaina, oli aika fysioterapeutille ja mobilisaattorin palauttamiseen.

Olimme molemmat tyytyväisiä siihen, millä mallilla kuntoutus ja polvi ovat jo viikon jälkeen. Sain vielä kuntoutusohjeita polven koukistamiseen ja etureiden venyttämiseen, mutta odotukset tulevasta ovat kyllä erittäin positiiviset.

Ensi viikolla on vielä tiedossa tikkien poisto sekä lääkärikontrolli, jossa annetaan toinen kortisonipiikki.

Mutta pikkuhiljaa takaisin arkeen – ja kohta sitä taas mennään polvi koukussa eteenpäin. 💗

Jos olet itse menossa narkoosimobilisaatioon

Jos päädyit tähän tekstiin siksi, että oma narkoosimobilisaatio on edessä, niin tässä muutama asia, jotka olisin itse halunnut tietää etukäteen.

Ensinnäkin: älä säikähdä mobilisaattoria. Ainakaan minulle etukäteen ei oikein selvinnyt, kuinka iso ja kömpelö laite on, mutta sen käyttöön pääsi nopeasti mukaan. Ensimmäiset kerrat olivat toki vähän säätämistä, mutta viikon aikana sen kanssa oppi jo toimimaan aika sujuvasti.

Toiseksi: varaudu siihen, että ensimmäiset päivät voivat olla kipeitä. Minulla etenkin siirtymiset ja pienikin painon varaaminen jalalle sattuivat ensimmäisinä päivinä. Toisaalta kipu helpotti yllättävän nopeasti, ja perjantaina tapahtui melkein kuin seinään muutos parempaan. Toki jokaisen kokemus on varmasti erilainen.

Kolmanneksi: kannattaa kysyä etukäteen mahdollisimman tarkasti, mitä kotiutumisen jälkeen tapahtuu. Minulle oli ennen leikkausta epäselvää esimerkiksi se, kuinka kauan mobilisaattoria käytetään, kuinka usein sitä pitää käyttää ja kuinka pitkä kuntoutus on. Nämä asiat olisi ollut kiva tietää jo etukäteen, jotta olisi voinut valmistautua paremmin.

Ja ehkä tärkeimpänä: älä vertaa omaa toipumistasi liikaa muiden kokemuksiin. Minun polveni oli viikon jälkeen jo 115 asteessa, mutta se ei tarkoita, että juuri sama pitäisi saavuttaa kaikilla. Leikkauksen lähtötilanne, tehdyt toimenpiteet, kivut ja kuntoutuminen ovat yksilöllisiä.

Omalla kohdallani ensimmäinen viikko on kuitenkin ollut niin positiivinen, että tällä hetkellä tuntuu, että operaatio oli ehdottomasti sen arvoinen. Lähtötilanteen noin 75 asteesta 115 asteeseen on aika melkoinen ero – ja ennen kaikkea huomaan jo nyt eron siinä, miltä polvi tuntuu arjessa.

Eli jos olet itse menossa tähän operaatioon: tsemppiä! Toivottavasti oma kokemukseni auttaa edes vähän valmistautumaan siihen, mitä on edessä. ❤️ Jos jokin jäi vielä mietityttämään tai mieleen tulee kysymyksiä, voit aina olla yhteydessä. Vastaan mielelläni, jos vain osaan oman kokemukseni perusteella auttaa.