Kun lusikat ei riitä elämään
"Miten niin et muka jaksa, sähän teet toimistotyötä?"
"Kyllä sä jaksat, kun yrität vaan."
"Kyllähän lihasheikkous lähtee kuntoilemalla."
"Sä oot vaan laiska."
Ehkä minä todella olen vain laiska. Näin ainakin ajattelin vielä reilu viisi vuotta sitten. Jaksan nukkua surutta kellon ympäri, ruoanlaitto ja siivous on vastenmielistä ja urheileminen on kamalaa pakkopullaa. Mutta on vain pakko jaksaa. Vai onko?
Törmäsin Lusikkateoriaan sattumalta vuonna 2020 Lihastautiliiton suljetussa Facebook-ryhmässä, kun etsin tietoa väsymyksen ja lihassairauden yhteyksistä toisiinsa. Mistä on kyse?
Lusikkateoria
Lusikkateoria on Christine Miserandinon kehittelemä teoria, jonka avulla hän kertoi omasta sairaudestaan ystävälleen. Hän koki, että teoriasta voisi olla apua monille muillekin. Ja näin todella on.
Teoriassa puhutaan lusikoista, jotka kuvaavat tässä energiaa. Ajatellaan, että terveillä ihmisillä on käytössään rajaton määrä lusikoita - sairailla niitä onkin vain 12 päivässä. Jokainen päivän toimi kuluttaa eri määrän lusikoita - sängystä nouseminen, pukeminen, suihkussa käynti, ruoanlaitto, autolla ajo, sosiaaliset kohtaamiset, lääkkeiden ottaminen jne. Pian huomaakin, että sairaalla ihmisellä ei riitä lusikat edes kaikkiin päivän perustoimintoihin. Mitä enemmän käytät lusikoita päivässä, sitä pidempään kestää myös palautuminen.
Armollisuutta arkeen
Ymmärsin vasta teoriaan tutustuessa, että kaikki - siis ihan kaikki - fyysinen liike kuluttaa. Varsinkin lihassairauksissa, jossa lihakset ovat heikkoja, joutuu käyttämään huomattavasti enemmän energiaa fyysisen liikkeen suorittamiseen kuin terve. Voi miten yksinkertaisen loogista, ja silti niin uutta ja ihmeellistä.
Yhtäkkiä siis ymmärsin, että onkin ihan normaalia olla väsynyt. Pitkät yöunet viestii palautumisen tarpeesta ja urheileminen on tehty jo vuosia miinuslusikoilla - kävinhän kuitenkin myös kokopäivätöissä. Teorian avulla opin kiinnittämään enemmän huomiota arjen ja elämän suunnitteluun: fysioterapia ja siivous ei voi esimerkiksi olla samana päivänä. Jos illalla menee myöhään, pitää seuraavana aamuna varata aikaa pitkille yöunille. Teoria auttoi olemaan armollisempi itselleen - on ihan ok olla väsynyt ja sanoa, etten jaksa.
Tuolloin aloin myös jakamaan Lusikkateoriaa eteenpäin - luennoin aiheesta kokemustoiminta- ja vertaistukiluentojen yhteydessä ja näin järjestäen valaistuneita ihmisiä kuuntelijoissa. Moni on tullut vielä erikseen kiittämään teorian jakamisesta ja kertomaan kuinka paljon apua on siitä itselleen saanut. Juuri tämä on se syy teorian jakamiseen.
Vähemmän työtä, enemmän elämää
Vuonna 2023 syksyllä Lusikkateoria löi omaan naamaan. Täysipäiväisen työn lisäksi tapaturma oli tuonut arkeen lisää menoja - lymfaterapiaa, omaehtoista kuntoutumista, fysioterapiaa, useita eri lääkärikäyntejä ja tutkimuksia. Päivät saattoivat venyä 10-12 tuntisiksi ja mikään unimäärä ei palauttanut. Yhtäkkiä lusikoita ei kerta kaikkiaan riittänyt enää mihinkään. Oli pakko pysähtyä.
Piti miettiä mihin lusikoita käyttää. Nyt kun ne ei riitä kaikkeen, mistä pitää luopua? Olin risteyksessä, jossa piti valita työ tai terveys. Moni saattaa ihmetellä miksi tuollaista piti edes miettiä. Pitää muistaa, että minä rakastan työtäni ja olin viimein monien vuosien yrittämisen jälkeen päässyt tekemään sitä mistä nautin - ja nyt siitä olisi pitänyt luopua. Vaikka valinta oli minullekin selkeä, oli se silti kova paikka. Työaika vähennettiin silloin 60%:iin.
Hiljaa hiipien ja huomaamatta energiat alkoivat palautumaan ja jaksoin tehdä muutakin. Edelleenkään en missään nimessä ole valmis luopumaan töistä kokonaan, mutta vähentäminen tuntuukin aika hyvältä. Urheileminen ja omaehtoinen kuntoutus alkoi taas kiinnostaa ja viikonloppumenot lisääntymään. Ja kyllä - myös kävelemiseen käytetyt lusikat säästyikin pyörätuolin ansiosta muuhun käyttöön. Kauppakeskuksessa, keikoilla ja lenkeillä käyminen ei enää ahdistanutkaan.
Silti lusikkateoria on läsnä päivittäin ja elämää ei vaan pysty (tai osaa) suunnittelemaan lusikoiden mukaan. Välillä tulee ylilyöntejä - kuten 7 päivän työputkia - ja aivan liian vähän palautumista. Mutta tiedän sen jo etukäteen ja pystyn varautumaan siihen ennakkoon.
Lusikkateoria on parantanu minun elämänlaatuani. Toivottavasti myös joku muu saa tästä apua itselleen.
Alla Lusikkateoria, jolla voit testata itse mihin sinun 12 lusikkaa riittäisi.