Hiljaisuus estää. Tieto mahdollistaa.
Esteettömyydestä puhutaan usein vasta siinä vaiheessa, kun joku sitä erikseen kysyy. Moni ravintola, kahvila, tapahtumapaikka tai palveluntarjoaja unohtaa, että esteettömyys koskettaa valtavaa määrää ihmisiä – ei vain pyörätuolin käyttäjiä, vaan myös rollaattorin kanssa kulkevia, kävelykepillisiä, vanhempia lastenvaunujen kanssa ja monia muita.
Silti esteettömyystiedot loistavat usein poissaolollaan.
Ongelma ei ole pelkästään se, että tila ei ole esteetön. Ongelma on se, ettei sitä kerrota suoraan. On turhauttavaa löytää lupaavalta kuulostava paikka, tehdä suunnitelmia, innostua – ja lopulta huomata paikan päällä, että edessä on jyrkkä porraskynnys, ahtaat kulkureitit tai WC-tila, johon ei yksinkertaisesti mahdu.
Rehellisyys ei tee paikasta huonompaa. Se tekee siitä vastuullisemman.
Jos tila ei ole esteetön, siitä voi sanoa suoraan. Se ei ole maailmanloppu – ongelmaksi se muuttuu vasta silloin, kun tieto jätetään kertomatta.
Esteettömyys ei myöskään synny toivomalla. Se vaatii päätöksiä, investointeja ja halun ottaa asiakkaat tosissaan. Ja mikä tärkeintä: sitä ei tarvitse tehdä yksin tai arvauksen varassa.
Kokemustieto on käyttöä varten – ei koristeeksi
Jos oikeasti haluaa kehittää tilaa toimivammaksi, kannattaa kääntyä niiden puoleen, joilla on siitä arjen kokemusta. Vammaisjärjestöt, kokemustoimintapankit ja esteettömyyden asiantuntijat ovat olemassa juuri tätä varten. Heiltä voi – ja kannattaa – kysyä rehellisesti:
Mitä meidän tilassamme pitäisi muuttaa?
Mikä olisi ensimmäinen, helpoin askel?
Mitkä pienet asiat toisivat eniten hyötyä?
Tämä ei ole heikkoutta, vaan vastuullisuutta ja halua tehdä palvelusta parempaa. Usein ulkopuolinen arvio paljastaa sellaista, mitä ei itse tule ajatelleeksi, koska ei ole koskaan elänyt samanlaisissa olosuhteissa tai käyttänyt tilaa apuvälineiden kanssa.
Kokemustiedon hyödyntäminen ei vie uskottavuutta yritykseltä – se lisää sitä.
Avoimuus on jo askel eteenpäin
Kaikkea ei voi muuttaa yhdellä kertaa, mutta sekin riittää, että kertoo rehellisesti missä mennään: millaisia esteitä on, mitä on jo tehty ja mitä aiotaan tehdä seuraavaksi. Rehellinen tieto on aina parempi kuin täysi hiljaisuus.
Esteettömyys ei ole vain esteettömyyttä tarvitsevien vastuulla. Se on yritysten, tilojen ja tapahtumajärjestäjien velvollisuus – osa hyvää palvelua ja yhdenvertaisuutta.